Luontopolusta
Luontopolku sijaitsee Västankvarnin tilan metsässä ja ulottuu Söderlandintieltä Slätberget-nimiselle kalliolle. Polku kulkee vaihtelevassa maastossa, jossa on erilaisia luontotyyppejä, muun muassa jännittävän kallionkielekkeen ohi, suon yli, kuivien mäntyjen peittämän vuoristoalueen läpi, vanhan metsän ja pähkinäpensaslehdon läpi sekä kosteikon ohi.
Luontopolun alkuun pääsee valtatie 51 kautta, kääntymällä Söderlandintielle. Luontopolku alkaa pysäköintialueelta muistomerkin Hauta 1918 luona, Söderlandintie 111, jossa on kartta alueesta. Pidempi reitti on 3,2 km pitkä ja lyhyempi 1,75 km. Polun varrella on infokylttejä. Osa polusta kulkee vuoristoisilla alueilla, jotka voivat olla vaativia. Alueella ei tehdä talvikunnossapitoa, mutta polku on avoinna ympäri vuoden. Koko pidemmän reitin kävelemiseen kannattaa varata vähintään 2 tuntia.
Voit ladata kartan täältä
Kalbergshyllorna
Kalbergshyllorna-niminen kallio on jännittävä kalliomuodostelma, jossa on suuri ulkonema. Luontopolku kulkee kallion ohi, mutta sinne pääsee myös läheiseltä soratieltä, joka sijaitsee kallion läntisellä puolella. Vuoren kalkkikiven ja mineraalien rapautuminen tekee maaperästä hedelmällisen, ja täällä kasvaa monenlaisia sammalia, jäkälää ja saniaisia. Kallion ja pysäköintialueen välinen metsä on kaupallisen metsänhoidon kohteena, ja se kaadettiin vuonna 2024. Hakkuun jälkeen alueella on nähtävissä luonnollinen kasvien sukkessio. Alueella tulenteko ja kalliolla kiipeily on kielletty.
Vanha metsä
Luontopolku kulkee osittain metsän läpi, jota ei ole hakattu yli 100 vuoteen. Tämä metsä suojellaan. Vanhat metsät toimivat vakauttavana voimana: ne puhdistavat ilmaa ja vettä, varastoivat hiilidioksidia ja suojaavat eroosiolta ja tulvilta. Kuolleet puut jätetään paikoilleen, mikä hyödyttää sieniä, hyönteisiä ja lintuja ja rikastuttaa maaperää luonnollisen ravinteiden kierrätyksen kautta.
Metsä toimii hiilinieluna, jossa nuoret puut imevät aktiivisesti hiiltä, kun taas vanhemmat puut toimivat hiilivarastona. Hiili vapautuu kuitenkin takaisin ilmakehään, jos puut kaadetaan ja poltetaan tai käytetään lyhytaikaisiin tuotteisiin. Maaperän alla on monimutkainen mikro-organismien ja sienien verkosto, jossa sienirihmasto toimittaa puille ravinteita vastineeksi sokerista. Kun puita kaadetaan, tämä verkosto vahingoittuu, ja sen palautuminen voi kestää jopa 30 vuotta. Vanhojen metsien säilyttäminen ja kuolleen puun luonnollisen hajoamisen salliminen edistävät biodiversiteettiä ja ilmaston vakautta.
Pähkinäpensaslehto
Kosteikon lähellä sijaitsee pähkinäpensaslehto, jonne pääsee myös suoraan soratieltä. Hasselpähkinä kasvaa luonnossa vain Etelä-Suomessa, ravinteikkailla, kalkkipitoisilla mailla, lehti- tai sekametsissä. Koska monet lehdot on aiemmin muutettu viljelymaaksi, nykyisin jäljellä olevat lehdot ovat pieniä. Pähkinäpensaslehdot ovat nykyisin luokiteltu luonnonkohteiksi, ja niitä tulisi suojella luonnonsuojelulain mukaisesti. Lehdot ovat monipuolinen elinympäristö, jossa viihtyy monia lajeja. Erityisesti sienet ja hyönteiset viihtyvät lahoissa puunrungoissa.
Suo
Pieni suo on muodostunut painanteeseen, johon vesi on kerääntynyt ja maaperä on hapettunut. Täällä kasvaa rahkasammalta, suopursua, tupasvillaa, mustikoita ja lakkoja. Suot ovat tärkeitä hiilen sitomisessa, veden puhdistamisessa ja tulvien ehkäisemisessä. Suuri osa Suomessa pesivistä lintulajeista on jossain elämänsä vaiheessa riippuvaisia soista. Alueella on nähty liito-oravia.
